It's all about Rugby

Tervehdyt arvoisat lukijat! Sää täällä vasemman puoleisen liikenteen maassa on viime viikkoina suosinut saaren asukkaita ja yllättänyt monet vaihto-opiskelijat. Itsehän käytin 30kg:n matkatavaraoption lähinnä erilaisten villapaitojen, farkkujen sekä talvikenkien ja -takkien roudaamiseen. Jokainen jumpperi on on jäänyt käyttämättä, koska Britannissa oli lämpimin syyskuu 30 vuoteen. Päivittäinen keskilämpötila liikkui noin 25 asteessa. Uskomatonta, mutta totta.

Yllättävän lämpimään sään lisäksi Brittien toinen suuri puheenaihe on tällä hetkellä käynnissä oleva Rugbyn Maailman Cup. Osallistuvia joukkueita on yhteensä 20, joista kahdeksan on selvittänyt tiensä tänään 8.10 pelattaviin puolivälieriin. Ennakkoon veikattujen Englannin sekä Irlannin lisäksi puolivälierissä ottelevat Uusi-Seelanti, Wales, Etelä-Afrikka, Ranska, Australia ja Argentiina. Maailman Cupin huumaa paikallisissa pubeissa on hidastanut ainoastaan suorien lähetysten epäinhimilliset katseluajat. Kilpailun järjestäjänämaana toimii tänä vuonna Uusi-Seelanti, mikä tarkoittaa komeaa -11 tunnin aikaeroa Britanniaan verrattuna. Ajattelinkin mennä tulevana lauantaina katsomaan miltä näyttää paikallispubin rugbyfanaatikkojen meininki, ja miten maistuu kannattajille huurteinen kello 7.00 aamulla. Ainakin näyttökangas on iso, eli pelin saattaa jopa nähdä vaikka silmät ovat muurautuneet kiinni rähmästä.

Ennen matkaan lähtöä asetin itselleni kaksi kokemustavoitetta: ajaa autoa Briteissä sekä kokeilla rugbyä. Ensimmäinen tavoite makaa vielä lähtökuopissaan, koska en ole onnistunut huijaamaan keltään hyväuskoiselta autonavaimia, mutta toinen kokemustavoite on laitettu käyntiin. Kaikki alkoi viime lauantaina.

Naapurin pojat pelaavat rugbyä lääketieteellisen omassa rugbyliigassa. Tähän pienenä pohjatietona mainittakoon rugbyn suosion olevan niin suuri, että ainoastaan itse yliopistolla on monia eritasoisia joukkueita. Rugbyä on mahdollista pelata yliopistojen välisessä liigassa, tiedekuntien joukkueissa tai vain harrastusmielessä. Joka tapauksessa, viime lauantaina järjestettiin lääketieteellisen tiedekunnan kahden joukkueen välinen ystävyysottelu, Medics Rugby Varsity. Otin kameran mukaan ja lähdimme tyttöjen kanssa tutustumaan rugbyyn ja opettelemaan sääntöjä.

Näin jälkiviisaana voin todeta, että säännöt kannattaa lukea ENNEN kuin menee katsomaan peliä. Lajiin vihkiytymättömälle rugby näyttää epämääräisiltä pelaajakasoilta, joiden syntymistä hallitsee kaaos ja täysi irrationaalisuus. Peliltä, jossa pallo on tiellä ja päätavoite on saada aikaan vastustajapelaajan komea ilmalento syöksymällä haluamalla tavalla tämän jalkoihin. Kuvina se näytti tältä.




Rugbykenkien pohjassa on 8 metallipiikkiä/nappulaa, jotka ovat 21mm pitkiä. Sinisten numero 10 ei taida muistaa tätä runnoessaan vastustajan reittä.

Asunnolle päästyäni ja säännöt selattuani sain pelistä jonkinlaisen mielikuvan. Rugbystä on olemassa kaksi eri sääntöihin perustuvaa versiota. Perusperiaate molemmissa on kuitenkin sama: maali tehdään koskettamalla pallolla maata vastustajan maalialueella. Tämä niin sanottu juoksumaali eli "try"tuo joukkueelle viisi (5) pistettä sekä mahdollisuuden lisäpotkuun, joka onnistuessaan on kahden (2) pisteen arvoinen. Kolmas vaihtoehto tehdä piste on potkaista pallo haarukkaan vapaapotkutilanteesta tai pelin ollessa käynnissä. Tämä tuo joukkueella kolme (3) pistettä.



Yksin läpi ja pallo maaliin. Tämä kaveri oli nopea.



 

Lisäpotku onnistuneen maalin jälkeen







Käytännössä peli on kiinni siitä, miten hyvin pallo pysyy oman joukkueen hallussa. Tyypillisesti peli etenee siten, että pallon saanut pelaaja rynnistää kohti vastustajan maalia, ja vastustajat koettavat pysäyttää pelaajan viemällä tämän maahan. Jos juoksija ei pysty enää etenemään hän pyrkii syöttämään pallon takana tulevalle joukkuetoverille. Jos pelaaja taklataan ja pallo jää rytäkässä alle, maahan muodostuu kasa "ruck" ,jossa pelaajat koettavat saada pallon oman joukkueen haltuun. Kasan vakauduttua hyökkäys käynnistetään uudelleen poimimalla pallo kasassa olevien pelaajien jaloista.

Peli voidaan käynnistää muutamin eri tavoin, mutta yleisin aloitustapa rugbyssä on niin sanottu scrum-aloitus.Tässä molempien joukkueiden 8 etumiestä puskevat toisiaan vasten muodostelmassa. Joukkue, joka virheen johdosta on saanut pallon, heittää pallon sivulta scrumin keskelle, etumiesten väliin. Etumiehet pyrkivät potkimaan pallon taaksepäin, jotta pallo on takamiesten poimittavissa. Vastapuoli luonnollisesti pyrkii puskemaan muodostelmaa vastaan siten, että scrumin tasapaino horjuu ja palloa ei saada siirrettyä taakse. 

Scrum-aloitus

Pallon ylittäessä sivuraja nähdään toinen, hyvin erilainen aloitustapa. Joukkueet kerääntyvät noin 10 metrin päähän sivurajasta muodostelmaan. Kun sivurajaheitto käynnistyy, molempien joukkueiden pelaajat nostavat yhden pelaajan ilmaan. Ylös nostettu pelaaja yrittää tavoittaa pallon ja voittaa sen omalle joukkueelleen.

Voittajajoukkue on luonnollisesti eniten pisteitä tehnyt joukkue. Viime lauantaisen rugby-pelin voitti vihreässä peliasussa pelaava joukkue pistein 40-0. Voitto tuli siis naapurin poikien joukkueelle. Check! Yritin innokkaasti kannustaa koko pelin, mutta tajusin jo ensimmäisen erän alkaessa huutavani joitakin säälittävän surkeita kannustushuutoja (kuten "Good Tom, öö..Go! Yes!") ja aina väärissä kohdissa, joten keskityin huutelun sijasta ottamaan valokuvia. Note to self: Opettele lennokkaita kannustushuutoja englanniksi.

Ystävyysottelijat

Täytyy myöntää, että lauantai-iltana tätä tyttöä alkoi hieman jännittää. Olin nimittäin ilmoittautunut maanantaina pidettäviin Rugby Women Trialeihin, ja nähtyäni miesten voimankäytön ja pelin aggressiviisuuden, kynnys kokeilla peliä ei ainakaan laskenut. Erityiskiitos myös kaikille kavereille, jotka laittoivat facebookissa kuvia rugbypelaajien irronneista korvista ja putoilevista hampaista. Tästä kaikesta informaatiosta hikoilevana suuntasin maanataiaamuna urheilukauppaan, toivoen, että ostamalla kilon urheiluteippiä ja erilaisia suojavarusteita selviän harjoituksista hengissä. Vielä kaksi tuntia ennen harjoitusten alkua keittelin hammassuojia keittiössä ja muovailin niitä suuhuni. Tämä oli varsin uusi kokumus ikänsä lentopalloa harrastaneelle ihmiselle.

Jännittäminen ja pelko oli kuitenkin (ja ehkä jopa pettymykseksi) täysin turhaa. Harjoitukset pidettiin University Parkin Urheilukeskuksen ulkokentällä. Paikalle ilmaantui lisäkseni noin 40 tyttöä, joista ainoastaan kymmenkunta oli vanhoja pelaajia. Liikkeelle lähdettiin siis alkeista ja pelin peruselementeistä kuten pallon heittämisestä ja kiinniottamisesta. Taso ei päätä huimannut, eikä hammassuojia tarvittu. Turhaan keittelin. Viime vuoden pelaajat osasivat kuitenkin kertoa, että hyvin monet jättävät harjoituten edetessä leikin kesken. Eilen olikin toiset harjoitukset ja selkeästi vähemmän osallistujia. Myös harjoitusten taso oli kovempi . Ehkä hammassuojia siis sittenkin tarvitaan. Aika näyttää miten käy ja kauan tämä tyttö pysyy kyydissä.

Rugby; Laji, jolla on merkittävä jalansija tämän valtion urheilukentässä. Laji, jonka aggressiivisuus jakaa mielipiteitä. Laji, jossa Suomi on kansainvälisen rugbyliiton IRB:n rankingissä maailman huonoin. Suomen sijoituksesta uutisoi Helsingin Sanomat viime syyskuussa. Tästä ylöspäin.

(http://www.hs.fi/urheilu/artikkeli/Suomi+on+rankattu+maailman+huonoimmaksi+rugbyssa/1135269501959)

Lisää tietoa rubgyn säännöistä, varusteista, joukkueista sekä käynnissä olevasta maailman cupistä löytyy tietysti ympäri internettiä. Googlet laulamaan. Tämä tyttö valmistautuu seuraaviin harjoituksiin. 

XXX Saara

Tarkkakatseiset pelinseuraajat Tiina, Sophie ja Henriikka

Hellou Nottingham!

Iltaa arvoisat lukijat ja tervetuloa blogini pariin. Toivottavasti se tarjoaa riittävästi informaatiota niille, jotka harkitsevat Nottinghamia vaihtokohteeksi ja riittävästi viihdykettä niille, jotka haluavat tietää mitä kommelluksia Englannissa kohtaan. Luennot alkavat huomenna tiistaina ja ajattelinkin, että maanatain kunniaksi on mukava kertailla menneen kahden viikon tapahtumia.

Kaksi vikkoa sitten lähdin matkaan Lahden linja-autoasemalta aamuvarhaisella. Lento starttasi 8.25 Helsingistä ja saapui 9.25 paikallista aikaa Manchesteriin. Lento meni mukavasti ja nautin Finskin tarjoaman, joskin hieman kitkerän makuisen aamukahvini mukavissa maisemissa.

Manchesterin lentokentältä hyppäsin Nottinghamiin menevään junaan ja loppumatkan Nottinghamin juna-asemalta asunnolle matkustin mukavasti englantilaisessa, hassun näköisessä taksissa.

Suurin osa Nottinghamiin tulevista vaihto-opiskelijoista majoittuu yliopiston tarjoamissa asuntoloissa. Itse kuitenkin hankin huoneen yksityisiltä markkinoilta, en ollakseni erilainen nuori vaan pyrkiäkseni säästämään kuluissa. Asunto löytyi kesällä Unipol-järjestön kautta. Kyseinen järjestö auttaa opiskelijoita löytämään asunnon ja vuokranantajia puolestaan löytämään asukkaat. Palvelu on ilmaista, ja järjestelmä toimii todella hyvin. Suosittelen lämpimästi asunnon hankkimista kyseisen organisaation kautta, jos Nottarissa haluaa vaihdon aikana majoittua muussa kuin koulun asuntolassa.

Olen positiivisesti yllättynyt talosta, jossa asun. Tämä on kaksikerroksinen tiilitalo, Lentonin alueella, vain noin kilometrin päässä yliopistolta. Asunto on muokattu neljän opiskelijan asuttavaksi, kuten useimmat alueen asunnot. Tällä hetkellä Hinchin Brook 5:sessä oleskelee lisäkseni Konrad niminen poika Puolasta sekä lakia lukeva Nina Briteistä.

Tuntuu, että ensimmäisten viikkojen aikana olen kävellyt tunti tolkulla. Myös rakot jaloissa kertovat siitä. Asunnolta ei ole kuin muutaman kilometrin matka keskustaan, joten usein se taittuu jalkaisin. Ensimmäisen viikon agenda oli hankkia paikallinen puhelinliittymä, tutustua hieman kaupunkiin ja hankkia asunnolle kaikki tarpeellinen. Kuulostaa helpolta, mutta yllättäen kommelluksilta ei vältytty. Keskiviikkona lähdin kaupungille ja palatessani takaisin tajusin ottaneeni väärät avaimet mukaani. Tuolloin kukaan nykyisistä kämppäkavereistani ei ollut vielä saapunut paikkakunnalle ja vuokranantajani oli toisessa kaupungissa. Kellokin lähenteli ilta yhdeksää. Ei auttanut kun koputtaa naapurin oveen. Jossain tilanteissa, kuten tässä, ylisosiaalisuudesta on apua. Olin nimittäin edellisiltana käynyt tutustumassa seinänaapureihin, joten kynnys avunpyyntöön ei ollut liian korkea. Naapurissa asuu neljä brittäiläistä lääketieteen opiskelijaa, Tom, Tom, Thomas ja Max, jotka olivat ja ovat varsin ystävällisiä ja avuliaita. Naurettuaan ensin puoli minuuttia omalle avainsähläykselleni he toivottivat minut tervetulleeksi. Kävimme vielä samana iltana elokuvissa ja maistelimme skottilaista wiskyä. Loppu hyvin, kaikki hyvin. Seuraavana aamuna lähdin tekemään jalkaisin pientä kaupunkikierrosta ja odottelin vuokraisäntää avaamaan ovea. Osa pojista lähti kaupunkiin oppaiksi.

Aamupala paikallisessa pubissa

Englannin vanhin pubi/majatalo

Innokkaat oppaat

Kahteen viikkoon on sisältynyt paljon kaikenlaista. Koulussa on käynnissä Freshers Week, mikä pääosin tarkoittaa tutustumisviikkoa. Varsinaisia luentoja ei ole, vain käytännön asioiden kuten kouluun rekistöröitymisen ja opiskelukortin hankintaa jne. Olen tutustunut moniin uusiin ihmisiin muun muassa muihin Erasmus -opiskelijoihin. Tyttöporukkamme kuuluu kaksi tyttöä Suomesta: Henriikka ja Tiina, Frida Ruotsista, Sophie ja Jnna Saksasta, Ieva Liettuasta sekä Jovani Mauritiukselt.. Näistä tytöistä ja muista viikon tapahtumista seuraavissa kirjoituksissa.

Kaiken kaikkia vaihto on lähtenyt mukavasti liikkeelle ja paljon jännää luvassa.

XXX Saara